Mette Rönnberg

Luovaa työtä tehdessä on helppo jumittua tietokoneen ääreen. Sormet juoksevat näppäimistöllä ajatuksen nopeudella samalla kun hiirellä klikkaillaan välilehdeltä ja sovellukselta toiselle. Valmista jälkeä syntyy, mutta tapahtuuko tehokkuus luovan prosessin ja lopputuloksen kustannuksella?

Kun aloin opiskella graafista suunnittelua, opettajani korosti, että suunnittelu kannattaisi aloittaa kynällä ja paperilla. Digitaaliseen työskentelyyn tottuneena vinkki kuulosti vanhanaikaiselta ja työläältä – jos paperilla tekee virheen, sitä ei saa peruutettua näppäinkomennolla. 

Paperi on myös kokonsa puolesta rajattu: Jos tila meinaa loppua, sitä ei pysty kasvattamaan, eikä työtä skaalaamaan. Käytössä olevat välineetkin rajoittuvat usein lyijykyniin, tusseihin ja paperiin. Puhumattakaan vajavaisesta väripaletista ja ontuvasta, päänsisäisestä fonttikirjastosta. 

Opintojen alkuvaiheessa yritin aloittaa luovan suunnittelun suoraan tietokoneella. Mutta tajusin pian opettajani olevan oikeassa. Suunnitteleminen tuntui kankealta ja mekaaniselta. Jos sain esimerkiksi uuden idean kesken kaiken ja halusin kirjata sen tietokoneella ylös, jäin helposti miettimään mikä olisi oikea fontti tai koko muistilapulle. Täysin epäolennaisia seikkoja!

Aivoille aikaa prosessoida 

Nykyisin kaikki oma suunnitteluni lähtee liikkeelle kynästä ja paperista. Hyvää siinä on se, ettei epäolennaisia asioita jää pohtimaan. Sen sijaan voin luoda projektin suuret linjat nopeasti ja luonnosmaisesti. Joskus visuaalisuutta on vaikea sanoittaa. Lue lisää, miten visuaalinen suunnittelija kannattaa briiffata ja miksi se on tärkeää.

Pidän käsin suunnittelussa myös siitä, että vanhoihin ideoihin on helppo palata. Ne löytyvät parin sivun päästä luonnoskirjastani, eivätkä jostain tietokoneen tiedostojen uumenista tai pilvipalvelusta. Mikä parasta, jokin jo saatu idea, joka ei soveltunut käyttöön yhdessä projektissa, voikin paljastua täydelliseksi johonkin toiseen. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan ja koko prosessi – esimerkiksi suunnitelma asiakkaalle – hyppää jo alkuvaiheessa ison askeleen eteepäin.

Vähän samasta asiasta puhuttiin muuten myös Ylen julkaisemassa artikkelissa Käsinkirjoitus vähenee – miten se vaikuttaa meihin?. Artikkeli käsitteli käsinkirjoittamisen positiivisia vaikutuksia. Käsinkirjoittaminen on hitaampaa kuin tietokoneella kirjoittaminen, joten aivoilla on aikaa prosessoida tekemistä. Sama pätee mielestäni myös visuaaliseen suunnitteluun. Kun suunnittelun aloittaa käsin,  merkityksellisiä asioita tulee käsitelleeksi ja korostaneeksi eri tavoin.

Parhaaseen lopputulokseen hitaasti kiiruhtamalla

Puhelimesta ja tietokoneesta on tullut käsien jatke. Luovakin suunnittelu on periaatteessa luontevaa hoitaa alusta loppuun digitaalisesti. Tietokone ja suunnitteluohjelmistot ovatkin loistavia työkaluja, jotka nopeuttavat ja helpottavat työtä. 

Ehkä visuaalinen suunnittelu kannattaa silti aloittaa hieman hitaammalla välineellä, jolloin ajatuksellekin jää aikaa kehittyä. Kun ideaa ja ajatusta on makustellut, voi työvälineen vaihtaa digitaaliseksi ja keskittyä asiakkaan tärkeimmän ja syvimmän viestin ilmentämiseen. 

Vanha sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty pitää myös luovassa suunnittelu paikkansa. Vaikka alkuvaiheen luonnostelulle antaa aikaa, lopputulokseen pääseminen ei karkaa kauemmaksi tai tule kalliimmaksi. Päinvastoin, se takaa sen, että tulos on laadukkaampi ja pohdittu pintaa syvemmin.

Onko käsin tekeminen osa omaa työskentelyäsi, vai oletko onnellisesti siirtynyt kokonaan digitaaliseen työskentelyn pariin?