Ajatuksia ja ideoiden aihioita pitää pyöritellä välillä pitkäänkin, jotta niistä jalostuisi vetävä juttu, oivaltava some-kampanja tai iskevä slogan. Fasilitaattori auttaa löytämään uusia ideoita.
Toisinaan ideointi sujuu vaivattomasti. Fiilis on rento ja uusia ajatuksia pulppuaa pakottamatta. Varsin usein ideointi ei kuitenkaan ota sujuakseen millään. Syitä on monia: kiire töiden kanssa, huonosti nukuttu yö, pitkään päivittämistä odottanut sähkösopimus tai muuten vain ahdistaa. Voi myös tuntua siltä, että idealaarin pohjalta on kaavittu viimeisetkin oljenkorret aikaa sitten. Mistä ja miten siis uusia ajatuksia ja näkemyksiä?
Ideointitapoja on lukuisia, mutta yksi toimivimmista ja myös innostavimmista ovat keskustelut. Sellaiset, joissa ajatukset polveilevat, yksi sanoo yhtä ja toinen jatkaa ajatusta. Tarkoitus ei ole välttämättä edes ideoida mitään, mutta keskustelun ja naurun hyrinässä ajatus johtaa toiseen ja kohta onkin kesäjuhlien yllättävä pitopaikka sovittuna ja ohjelma viimeistelyä vaille valmis.
Miten keskustelua voisi hyödyntää, kun etsitään ideoita vetävään juttuun, oivaltavaa some-kampanjaan tai iskevään sloganiin?
Ohjattu keskustelu tarvitsee fasilitaattorin, joka pitää prosessin kasassa – parhaimmillaan keskustelijoiden sitä edes huomaamatta. Hän kertoo, mitä on tarkoitus saada aikaan, pitää kirjaa ideoista ja kellosta.
Keskustelua ohjaavan on tehtävä kotiläksynsä ennen keskustelun aloittamista, mietittävä keskustelunavauksia ja kysymyksiä, joiden uskoo innostavan ryhmän käyntiin. Mitä keskustelulla halutaan saada aikaan? Tarvitaanko ideoita tuotelanseeraukseen vai viimeinen silaus strategiaan? Tavoite määrittää kysymysten laadun. Keskustelijoille voi myös antaa ennakkotehtäviä, jotta keskustelemaan ja ideoimaan ei tarvitse ryhtyä kylmiltään.
Fasilitoijan tärkein tehtävä on huolehtia mukavasta ja kannustavasta ilmapiiristä. Hän pitää keskustelua yllä, heittää joukkoon täkyjä, jotka ruokkivat muita kehittämään ideoita eteenpäin, jos ajatusten virta hyytyy. Hän myös huolehtii, ettei suulain ole koko ajan äänessä ja että ryhmän hiljaisimmatkin pääsevät kertomaan ajatuksiaan.
Osallistujia on tärkeä kannustaa heittäytymään ja pitää huolta, ettei edes hullunkurisimpia ideoita väheksytä. Edes niitä äkkiseltään tylsimpiä ja kuluneimpia ideoita ei tyrmätä, vaan keskustelun kuluessa niitä kehitetään eteenpäin.
Sen perusteella, mitä ohjatulta keskustelulta haetaan ja kuinka paljon fasilitaattorilla on oltava ennakkotietoa, hän voi olla talon sisäinen asiantuntija tai vaikka markkinointiviestintätoimiston ammattilainen.
Viestinnän sekä myynnin ja markkinoinnin tiimeillä on yrityksen liiketoiminnan tavoitteet ja strategia hallussa. He tulevat useimmiten ensimmäisenä mieleen, kun mietitään sopivaa keskustelijoiden joukkoa. Keskustelua hämmentämään ja tuomaan raikkaita näkökulmia voisi kuitenkin kutsua mukaan myös muita, aiheesta riippuen jopa talon ulkopuolisia.
Erilaiset näkökulmat sekä tavat ajatella ja nähdä maailmaa rikastuttavat keskustelua. Voisiko mukaan ideoimaan kutsua jonkun tuotekehityksestä, hallinnosta tai vaikkapa aulapalveluista? Yksi ajattelee visuaalisesti, toinen suoltaa ideoita muidenkin edestä, kolmas on pikemminkin tarkkailija, jolta tulee punnittuja ajatuksia ehkä viiveellä. Toisenlaisesta näkökulmasta asioita pohdiskelevilta saattaa tulla kiinnostavia kysymyksiä ja ajatuksia, joita asiassa täysin sisällä olevat eivät tule ajatelleeksi.
Lue lisää siitä, miten parhaimmat sisältöideat syntyvät myynnin ja markkinoinnin yhteispelillä.
Ideointikeskustelu ei välttämättä solju parhaalla mahdollisella tavalla toimiston neuvotteluhuoneessa tai edes mukavan sohvaryhmän sylissä. Itse asiassa aivotutkijoiden mukaan rento lepoasento viestii aivoille, että nyt voi relata, eikä tarvitse tehdä mitään tuottavaa. Toisaalta ehkä keskustelu onkin silloin juuri sopivan hullua!
Kannattaa siis kokeilla erilaisia vaihtoehtoja keskustelun pitopaikaksi. Miksi ette lähtisi taidemuseon kahvilaan, kävelyretkelle lähimetsään tai puistoon, heittäytyisi lattialle meditoimaan? Epätavallisessa paikassa voi syntyä epätavallisia oivalluksia.
Aina ohjattu keskustelu ei vain yksinkertaisesti toimi. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
Eikä aina tarvita edes erikseen järjestettyä ideointisessiota. Toisinaan huippuideat syntyvät kuin ohimennen, vaikka kahviautomaatilla jonottaessa.
Muutenkin kannattaa pitää silmät auki, käydä oman ja muiden alojen tapahtumissa, osallistua webinaareihin, koulutuksiin ja kursseille. Toisinaan ideoinnin alkuun pääsee kuvakarttojen avulla tai itse piirtämällä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa ideoida.
Kun enemmän ja vähemmän valmiit ideat ja niiden aihiot ovat kasassa, alkaa työstövaihe. Idea ei ole sama kuin valmis suunnitelma, sitä on useimmiten jalostettava eteenpäin. Ensimmäiseksi mieleen tuleva idea saattaa olla upea, mutta myös niin ilmeinen, ettei se lopultakaan toimi. On mentävä syvemmälle.
Kaikenlaisiin ideointisessioihin on hyvä asennoitua niin, että siellä kehitetään ajatusten aihioita. Ja niitä pitää tulla paljon – sata ideaa nopeasti ja miettimättä. Aihioilla voi leikitellä, yhdistellä niitä suuremmiksi. Huonoja ideoita ei ole olemassakaan, sillä huonosta ideasta voi kehittyä loistava. Siksihän ideointisessio järjestetään!
Jos aikaa on, ideoiden kannattaa antaa hautua. Mikä aivoriihen ideoista nousee mieleen vielä seuraavanakin päivänä? Miten sitä kehittäisi eteenpäin? Onko idea yllättävä vai omaperäinen, helppo vai työläs toteuttaa, tuoko se yritykselle lisäarvoa?
Ideointiin voi käyttää myös tekoälyä. Esimerkiksi ChatGPT listaa muutamassa sekunnissa ehdotuksia, näkökulmia, inspiraatioita ja tunnistaa trendejä, joista voi hioutua hienoja sisältöjä ja konsepteja.
Tekoälyn käyttäminen nopeuttaa ideointiprosessia ja sitä voi käyttää myös hiomaan ideoista parempia. Parhaimmillaan tekoäly on kuin nopea ja luova työkaveri, jolla testata omia ideoitaan ja kehittää niitä eteenpäin kyselemällä, kyseenalaistamalla ja keskustelemalla.
Tekoälyn käytöllä on kuitenkin reunaehtonsa: Sen tarjoamaan tietoon pitää suhtautua varauksella, sillä se tekee virheitä. Tekoäly voi myös ymmärtää kysymyksiä tai kontekstin väärin tai muuten vain tuottaa harhaanjohtavia tai puolueellisia vastauksia. Niinpä vastauksetkaan eivät välttämättä ole linjassa ideoijan tavoitteiden tai tarpeiden kanssa. Tekoälyyn kannattaakin suhtautua yhtenä työkaluna ideointiprosessissa, mutta suhtautua sen tarjoamiin ajatuksiin ja ideoihin epäillen.
Lue lisää tekoälyn hyödyntämisestä viestinnän ja markkinoinnin tekemisessä.
Käytettiinkö tämän tekstin ideointiin tekoälyä? Kyllä!