Vieraskynä

Customs Sounds ja Backstage-blogi on mainio esimerkki onnistuneesta sisältömarkkinoinnista. Niinpä olin yhteydessä Aroluoman Kimmoon ja kysyin, että voinko käyttää Backstagea esimerkkinä seminaariesityksessäni. Kimmo lupasi ja samalla kertoi seuraavansa aktiivisesti blogiamme ja saavan siitä hyviä vinkkejä. Olemme toistemme faneja! Koska hyvät asiat on tehty jaettavaksi, niin pyysin Kimmoa kertomaan omia kokemuksiaan vieräskynässä: kuinka rakentaa Suomen suosituin kitarablogi ja kuinka ajatusjohtajuuden avulla saadaan ovipumppu laulamaan ja kaksinkertaistetaan liikevaihto. Ole hyvä Kimmo, lava on sinun. - Jarmo

Muistan sen kuin eilisen päivän. Ensimmäinen blogini oli valmis, olin lukenut sen läpi kymmeniä kertoja, korjannut lauseenvastikkeita ja pilkkuja. Nyt olisi edessä se tärkein hetki, ensimmäisen oman kirjoituksen julkaiseminen. Tämä ei kuitenkaan osoittautunut helpoksi tehtäväksi.
Vaakalaudalla oli paljon, oman ammattitaidon heittäminen kaikkien retosteltavaksi. Olin saavuttanut kovalla työllä asiantuntijan aseman omalla erikoisalallani, joka on sähkökitara ja sen signaalinkuljetus. Menettäisinkö kaiken saamani arvostuksen? Oliko keräämäni tieto tärkeää vain minulle? Olivatko nämä asiat muille itsestäänselvyyksiä? Olinko kirjoittanut naivisti? Miten minun nyt kävisi?

Hyvä sisältö on lukijalleen joko hyödyllistä tai viihdyttävää. Se voi olla myös molempia.

Painettuani lopulta enteriä, alkoi piinaava odotus. Julkaisin linkin blogiini Facebookissa vuoden 2013 ensimmäisenä päivänä. Siitä tykättiin muutamia kertoja. En saanut palautetta, en positiivista enkä negatiivista. Tästä rohkaistuneena ryhdyin valmistelemaan seuraavaa kirjoitustani, jonka julkaisisin seuraavan kuun ensimmäisenä päivänä. Vieläkään en saanut aikaan toivomaani reaktiota.
Teroitin sanan säilääni ja julkaisin kolmannen kirjoitukseni. Se keräsi kommentteja ja huomiota. Mikä parasta, kirjoittamani aihe synnytti keskustelua osaomistamallani kitarakaupalla. Viestini oli siis mennyt perille. Tuntui, että minun oli helpompi myydä soittajille oikeita tarvikkeita. Olinhan juuri kertonut heille, mitä hyötyä laitteista on ja miten he voisivat soveltaa niitä päivittäisessä käytössään. Mikä parasta, minulla oli kosolti ideoita ja jopa valmiiksi kirjoitettuja juttuja odottamassa virtuaalisessa pöytälaatikossani.

Hyvä kirjoitus luo omalle kohderyhmälleen sellaista sisältöä, jonka avulla he tulevat paremmiksi siinä mitä tekevät.

Olin lopettanut aktiiviurani kiertävänä kitarateknikkona vain vuotta aikaisemmin burnoutin partaalla, tuoreena isänä ja halukkaana muuttamaan elämäni suuntaa. Lähdin lataamaan akkuja Espanjaan muutamaksi kuukaudeksi ja kirjoittamaan kokemuksistani.
Olin tehnyt kustannussopimuksen kirjasta, jossa kertoisin keikkaelämästä tien päällä ja kitarasignaalin kohtaamista vaikeuksista matkalla määränpäähänsä. Tekstiä syntyi melkoisesti. Kun jätin vuokra-asuntoni, printtasin kansiollisen paperia mukaani kuin havainnollistaakseni itselleni, että ainekset kirjaan olivat olemassa.
Palasin Suomeen ja jatkoin päivätöitäni vahvistinhuoltajana. Paikatakseni talouteeni muodostunutta lovea, palasin edeltävänä kesänä aloittamaani kitarakaupan myyjän pestiin. Asiakkaiden kanssa keskustelu oli kirjoitteluperiodin jälkeen mitä mukavinta puuhaa. Oli ilo jakaa mielipiteitä juuri kirjoittamistaan asioista ja valistaa soittajia yleisesti vallalla olleista väärinkäsityksistä.
Ei mennyt kauaa, kun lamppu päässäni syttyi. Liikkeen omistaja oli tarjonnut kauppaansa myytäväksi minulle ja tulevalle kumppanilleni jo edellisenä kesänä. Tajusin mahdollisuudet hyödyntää tuoreita kirjoituksiani ja päätin ryhtyä yrittäjäksi! Suunnitelmani oli kirjoittaa kirja loppuun, myydä sitä kaupalla ja vankentaa omaa asiantuntijuuttani kitaralaitteiden erikoisosaajana.

Älä kerro tuotteistasi. Kerro sen sijaan asiakkaittesi ongelmista ja tarjoa ratkaisuja niihin.

Kirjan loppuun saattaminen oli kuitenkin haastavaa puuhaa. Materiaali paisui, ja internetissä lisääntyvän tiedon myötä tuntui yhä vaikeammalta saada mahdutettua kaikki oleellinen yksien kansien väliin. Olin jo jakanut kirjani kahteen osaan, jotka molemmat vain pursusivat ajan kuluessa.
Erään kirjoitteluun liittyvän keskustelun seurauksena kaverini ehdotti minulle bloggaamista, mikä tuntui hurjalta idealta. Minäkö? En varmasti. En ollut lukenut ainuttakaan blogia, piitannut niiden kirjoittajista, saati harkinnut ryhtyväni sellaiseksi. Ajatus kuitenkin kypsyi, ja kun löysin verkkokauppamme asetuksista valmiin sapluunan blogialustaksi, olin jo askeleen lähempänä kirjoitusteni julkaisua.

Pue viestisi tarinan muotoon. Ihmiset ovat oppineet tarinoiden avulla uusia asioita jo vuosituhansien ajan.

En halunnut hylätä kirja-ajatusta täysin. Päätin uhrata vain sen toisen osan blogille ja säästää toisen paperiversiota varten. Kaksikymmenosaisen tekstin pilkkominen pienempiin osiin blogeja varten oli helpotus. Olin vihdoin pisteessä, jossa ensimmäinen kirjoitus näki päivänvalon.
Ensimmäisestä blogistani oli kulunut puoli vuotta. Olin saanut tarvittavan varmuuden, ettei missään päin Helsinkiä järjestetty kokouksia, joihin kollegani olisivat kerääntyneet joukolla ruotimaan kuinka huonoja kirjoitukseni olivat. Itse asiassa palaute oli erittäin positiivista. Ongelmana oli lähinnä alustani jäykkyys. Olin omaksunut tavan linkittää mukaan videoita, kuvia ja linkkejä, jolloin HTML-koodin sekavuus vei innon kirjoitusten sivuille päivittämisestä.
Kuin Jumalan lahjana konsulttimme esitteli minulle uuden ratkaisun, joka mahdollisti juttujen ja linkkien päivittämisen pitkälti copy paste -pohjalta. Flockler-niminen alusta toi uskoa päätökseeni tihentää kuukausipohjaista julkaisutahtiani viikoittaiseen rytmiin. Kuin vahvistaakseni päätöstäni, julistin lukija-asiakaskirjeessämme, että Backstage ilmestyisi tästä lähtien joka viikko! Nyt pitäisi vielä pysyä sanassaan…
(Tarinan toinen osa, mitä kaikkea sitten tapahtui, löytyy täältä
Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Brian Enon avulla rentoutuva entinen stoner-rokkari, Backstage-blogin perustaja ja toinen Custom Soundsin omistajista. Lue Kimmo Aroluoman Backstage-blogia täältä.