Hyppäsin ison korporaation palkkalistoilta pois vuosi sitten kesän alussa ja olen toiminut yrittäjänä elokuusta lähtien.
Yrittäjän stereotypia on pitkiä päiviä tekevä ahkera puurtaja. Sitäkin on tullut tehtyä, niin yrittäjänä kuin korporaation palkkalistoilla. Mutta vaikka ahkeraa tekemistä vaaditaan, luovan alan yrittäjälle aivan yhtä tärkeää, jopa tärkeämpää, on laiskuus.Jep. Laiskuus!
Sori, jos aamukahvi meni väärään kurkkuun. Yrittäjyys ja laiskuushan ovat täysin toisiinsa sopimattomia sanoja. Laiskuutta pidetään kirosanana Suomessa ja kuolemansuudelmana yrittäjälle. Väitän kuitenkin toisin.
Luovan alan yrittäjälle työni rytmittäminen siten, että siinä on tarpeeksi laiskoja hetkiä, on välttämättämyys, jopa kilpailuetu. Yrittäjinä minun ja kumppanieni tehtävänä Kubossa on luoda asiakkaan liiketoimintaa parantavia ideoita, konsepteja, sisältöjä ja tarinoita, eivätkä nämä synny ilman luovan laiskuuden hetkiä. (Okei, jos laiskuussa sana risoo liikaa, vaihda sen tilalle mieleisesi taukoja kuvaava sana.)
Luova laiskuus – Anna ideoille siivet – opaskirjan kirjoittanut Juha T. Hakala sanoo sen mainiosti Ylen jutussa: Härkäpäinen ahkeruus merkitsee pelaamista varman päälle. Ahkeruudella on menty pitkälle ja mennään varmasti edelleen. Hommat saadaan tehtyä, mutta vaarana on junnata samaa pääraidetta.
Yritykset on säädetty toimimaan tehokkaasti ja ahkerasti, mutta samalla uusien ideoiden ja muutosten vaatimalle luovalle tekemiselle ja muutokselle on jäänyt yhä vähemmän mahdollisuuksia ja laiskoja hetkiä. Luovana yrittäjänä näen tässä kilpailuedun. Kun organisoin oman työni laiskojen luovien hetkien ympärille, pystyn tuottamaan tehokkaille yrityksille sellaisia luovia ratkaisuja, joita yritys ei omassa ahkerassa tekemisessään pysty löytämään.
Näin Hakala sanoo Ylen jutussa:
”Ajatus on siinä, että luovuus edellyttää tietynlaista rytmisyyttä arkeen. Ei pelkkää sata lasissa painamista, vaan taukoja. Eikä pelkästään taukoja, vaan erimittaisia taukoja. Tarvitaan lyhyempiä taukoja, mutta myös pidempiä taukoja, joita kutsun suvantokohdiksi. Niissä pitäisi ymmärtää olla tekemättä yhtään mitään. Silloin vain maataan rauhassa ja katsellaan kattoon ja annetaan ajatusten viilettää ja leijailla. Sieltä ehkä syntyy jotain odottamatonta.”
Siksi meillä on Kubon toimistolla kaksi Fatboy-säkkituolia, joissa voi laiskasti löhötä, katsella kattoon tai seinämme vuorimaisemaa ja annetaan ajastusten viilettää ja leijailla.