Lentoyhtiö Norwegian on ravistellut jo vuosien ajan lentoliikenteen liiketoimintamalleja. Yhtiö on ollut paljon esillä mediassa niin hyvässä kuin pahassa. Myönteisten reitti- ja konehankintauutisten ohella on tullut kuraa sisään matkustamohenkilökunnan työsopimuksista.
Kaikelle uutisoinnille on kuitenkin yhteistä se, että lentoyhtiön toiminnasta välittyy rohkeus, valtava halu kehittyä ja mennä eteenpäin.
Sama intohimo näkyy Norwegianin viestinnässä. Varsinkin yrityksen lehti N by Norwegian on onnistunut kiteyttämään yrityksen hengen. N valittiin vuonna 2013 vuoden lehtilanseeraukseksi Britanniassa, eikä voi muuta kuin ihmetellä lehden kykyä kietoa lukija pauloihinsa numerosta toiseen. Lehdestä puuttuu kaikki se suoritteisuus ja kaavamaisuus, joihin useat muut lentolehdet lankeavat niiden esitellessä lähinnä matkakohteita, joihin oma lentoyhtiö lentää.
Ännää on luettu täällä Kubon Runeberginkadun toimistolla erityisen tarkasti, sillä mielestämme lehti on erinomainen esimerkki siitä, miten tehdä hyvää printtimediaa 2010-luvulla. Lehden sisältöä ohjaavat muutamat tärkeät periaatteet, joita voi soveltaa kanavasta riippumatta kaikkeen sisällöntuotantoon. Mitä siis voimme oppia Norwegianilta?
Vaatii pokkaa tehdä lehti, jonka lähes jokainen juttu käsittelee kylmää ja kaukaista saarta Pohjanmerellä. Maaliskuun 2014 numeroa varten N siirsi lehden toimituksen Huippuvuorille ja teki paikasta teemanumeron. Kaunista ja mielenkiintoista journalismia, jonka takana on luja usko siihen, että hyvin tehty juttu kiinnostaa, oli aihe sitten mikä tahansa.
Hyvä juttu lähtee usein liikkeelle uteliaisuudesta ja ihmettelystä. Albert Einsteinin tokaisi aikoinaan suunnilleen näin: “Jos minulla on 20 minuuttia aikaa löytää vastaus, mietin 19 minuuttia oikeaa kysymystä.”
Meidän pitää ensin kysyä miksi ja vasta sitten lähteä liikkeelle.
N-lehden Kesäkuun 2014 numerossa on erinomainen esimerkki siitä, kuinka ihmettelystä kasvaa spektaakkelimainen artikkeli. Toimittaja halusi tietää, mitä tapahtui Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta tutulle DeLorean-urheiluautolle. Tositarina vetää vertoja Hollywoodin huippukäsikirjoittajien tarinoille.
Artikkeli kertoo kuinka romanialaisen immigrantin pojasta, John Z DeLoreanista, kehittyy paitsi autosuunnittelun nero niin myös dandy, jonka kainalossa huippumallit viihtyvät ja joka puijaa Britannialta rahat autotehtaaseen. Konkurssin ja unohduksen jälkeen urheiluauto on paraikaa nousemassa tuhkasta.
Hieno tarina, joka syntyi ihmettelystä ja siitä, että toimittaja kysyi oikean kysymyksen.
Erinomaista mediatuotetta on helppo lukea, koska sen tekemiseen on uhrattu aikaa ja vaivaa. Laatu syntyy siitä, että jutun taustatyö on tehty, näkökulmat on mietitty ja toteutus on kristallinkirkas. Hyvästä jutusta näkyy se, että sen takana on paljon ajattelua ja valintoja.
Jos emme tiedä, mitä haluamme sanoa ja mihin lukijan kysymykseen juttumme vastaisi, on parempi jättää koko juttu tekemättä.
Hyvin tehdyn lehden happotesti on se, ettei lukija voi heittää lehteä pois.
Maailma on monimutkainen paikka. Sisällöntuottajan tehtävä ei ole tehdä siitä vieläkin monimutkaisempaa. Sen sijaan, että luettelemme ongelmia, meidän tulee tarjota ratkaisuja lukijoillemme. Ei ole sattumaa, että N-lehden yksi osio on nimeltään Q&A. Lehti kysyy ja antaa vastauksen. Lukija kokee maailman hieman helpompana paikkana olla.
Sisällöntuottajien vastuulla on se, minkälaista kuvaa luomme ympäröivästä todellisuudesta. Maailma on sellainen kuin sen havainnoimme. Jos näemme maailman uhkaavana ja pelottavana, se näkyy sisällössä. Jos taas valitsemme näkökulmaksi toivon ja uskon tulevaisuuteen, muutamme asenteita ja ilmapiiriä juttu jutulta positiivisempaan suuntaan.
Kysymys ei ole kiva-journalismista tai tosiasioiden kieltämisestä vaan uskosta siihen, että voimme vaikuttaa asioihin ja että toiminnallamme on merkitystä.