Leena Filpus

Tyhjän paperin kammo tai kirjoitusblokki voi osua joskus keneen tahansa. Etenkin silloin, kun ajatukset ovat muualla – korona, karanteeni, eristäytyminen muista ihmisistä, tuleeko tänä vuonna kesää ollenkaan? – keskittyminen kirjoittamiseen voi takuta. Tässä muutamia vinkkejä, joilla päästä kirjoittamisessa eteenpäin, kun tekstiä ei synny.

1) Kirkasta mielessäsi, kenelle kirjoitat ja mitä

Tämä on ehkä kaikkein tärkein neuvo: Mieti, mitä olet kirjoittamassa ja kenelle. Mihin tekstillä yritetään vaikuttaa, mitä toivot sen saavan aikaan? 

Jos aiheesi on epämääräisen ameebamainen, etkä oikein itsekään tiedä, kenelle olisi tarkoitus kirjoittaa ja miksi, kirjoittaminen on varmasti vaikeaa. Mieti siis kohderyhmääsi. Onko tarkoitus vakuuttaa yrityksen johto, asiakkaat vai ehkä suuri yleisö? 

Entä mikä on viestisi, jonka haluat kohderyhmäsi ymmärtävän tai oivaltavan? Kirkasta mielessäsi kirjoituksesi tavoite ja pääviestit. Olet jo puolitiessä!

Yritysviestinnässä toimiva sisältöstrategia on kirjoittajalle tärkeä apuväline. Kun sisältöstrategia on mietitty, kirjoittaminen on helpompaa. Tässä muutama vinkki hyvän sisältöstrategian tekemiseksi. 

2) Suunnittele rakenne etukäteen

Toisinaan kirjoittaminen takkuaa, kun ei ole hahmottanut, miten ja missä järjestyksessä asiat kannattaisi pistää paperille. Mieti tekstin rakenne etukäteen, jo ennen kuin edes ryhdyt kirjoittamaan: Aloitan tällä asialla, seuraavaksi tulee tuo kohta ja sitten tämä. Ajattele teksti mielessäsi läpi, piirrä mindmap tai listaa asiat ranskalaisin viivoin.

Joskus jo tekstin ulkoisten rakenteiden miettiminen auttaa: Tähän tulee otsikko ja siinä voisi olla jotain tyyliin… sitten tulee ingressi, jossa kiteytän asian X ja seuraavaksi käsittelen asiaa Y… 

Kun tekstin rakenne on väliotsikoita myöten suurinpiirtein valmis, voi alkaa täyttää eri kohtia ja päästä näin kirjoittamisen alkuun. Ja huomio! Lopullisessa tekstissä muoto voi olla toinen. Tarkoitushan on selättää kirjoitusblokki.

3) Huijaa kiireen tuntu pois

Eräs kollega huijaa itselleen väljän kalenterin, kun hänen täytyy kirjoittaa etukäteen hankalalta tuntuvasta aiheesta. Jos hän arvioi kirjoittavansa tekstin kahdessa tunnissa, hän varaakin sille kalenterista neljä tuntia. Sähköposti ja muut viestipalvelut säädetään äänettömälle. 

Ja yllättäen, kiireestä huolimatta, hän on levollinen: Aikaahan on runsaasti! Voi tutkia rauhassa muistiinpanoja, etsiä lisätietoja, pallotella ajatuksiaan ja jopa vähän haahuilla. Kun sydän ei enää ravaa sataa ja hengitys on rauhallinen, kirjoittaminen sujuu sutjakammin. Todennäköisesti teksti syntyy kuin syntyykin kahdessa tunnissa ja toiset kaksi voikin sitten käyttää muihin töihin. 

Ehkä tämä vinkki ei toimi kaikkien kohdalla, mutta se on varmaa, että liian stressaantuneena on vaikea kirjoittaa. Kiireen tuntua ja kirjoitusstressiä voi koettaa hallita esimerkiksi hengitysharjoituksilla. Harjoitus voi olla yksinkertaisesti sitä, että keskittyy tarkkailemaan hengitystään vaikka kymmenen sisään- ja uloshengityksen ajan. Tärkeintä on pysäyttää päässään pyörivä ajatus: Ei tästä mitään tule.

Kannattaa myös vaihdella kirjoittamisajankohtaa. Jos tavallisimmin jättää kirjoitustyön työpäivän viimeiseksi tehtäväksi, voikin ryhtyä kirjoitushommiin heti aamusta, kun on vielä virkeä. Tai pistää edes muutaman lauseen ylös matkalla töihin tai kotiin.

4) Aloita kirjoittaminen keskeltä tekstiä, tai lopusta

Jos jo pelkkä kirjoittamisen aloittaminen ahdistaa, voi kirjoittajan blokkia lievittää kirjoittamalla ensin puuta heinää. Näin opastavat esimerkiksi luovan kirjoittamisen opettajat kirjoittajia työn alkuun. 

Eikä tekstiä tarvitse kirjoittaa alusta loppuun. Yhtä hyvin voi aloittaa lopusta tai keskeltä. Tai kirjoittaa kappaleita sieltä täältä. Hyvä keino on aloittaa itseään kiinnostavimmasta kohdasta.  Tajunnanvirtakaan ei haittaa, sillä turhat rönsyt ja toistot voi siistiä pois tekstiä viimeistellessä. Tärkeintä on saada tekstiä aikaiseksi.

5) Vaihda paikkaa, liiku ja keskustele sisällöstä

Jotkut kirjoittajat menevät ennen hankalan tekstin kirjoittamista lenkille. Juoksu- tai kävelylenkin aikana juttua voi käydä mielessään läpi ja kotiin palattuaan huomaakin tekstin syntyvän paljon helpommin kuin etukäteen kuvitteli. Liikkuessa tulee usein oivalluksia, ymmärtää, miten jokin kimurantilta tuntuva kohta kannattaa kirjoittaa.

Lenkille lähdön sijaan voi myös voimistella ja venytellä. Tai vaihtaa vain paikka, istuutua eri pöydän ääreen kuin normaalisti, nojatuoliin työtuolin sijaan. 

Joskus auttaa, kun tekstistä keskustelee toisen ihmisen kanssa, kiteyttää aiheen ja kertaa pääpointit. Samalla keskustelukumppanilta saattaa saada hyviä vinkkejä siitä, mikä yksityiskohta tai asia kiinnostaa muita: Tuo on mielenkiintoista, tuosta haluaisin lukea lisää!

Monta kertaa kirjoittajan jumi voi hellittää kun ryhtyykin tekemään jotain aivan muuta. Vie roskat, korjaa rikkimenneen taulunkoukun tai imuroi eteisen. Ja kas, yhtäkkiä solmu aukeaa ja ymmärtää, mikä tekstissä on vikana tai miten jokin hankala kohta kannattaa avata.

6) Älä jää odottamaan inspiraatiota, ryhdy toimeen

Eräs kirjoittaja kertoo, ettei hänellä ole milloinkaan kirjoittajan blokkia. Hän vain yksinkertaisesti istuutuu alas ja alkaa hommiin. Inspiraatiota on turha odotella, se ei tule tai jos tuleekin, niin hyvin harvoin. Kirjoittaminen on työtä. 

Tämä kirjoittaja ei myöskään ahdistu ainakaan etukäteen siitä, minkälainen lopullisesta tekstistä tulee. Hän on hankkinut sellaisen aineiston kirjoituksen toteuttamiseen kuin juuri sillä kerralla on ollut mahdollista. Ja lopputulos, valmis teksti, on juuri niin hyvä kuin niillä eväillä syntyy. Siihen on tyytyminen: Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. 

Yksi kirjoittamisen esteistä onkin liiallinen täydellisyydentavoittelu. Voi miettiä, kannattaako tavoitella täydellistä kirjoitusta vai riittääkö muuten vain hyvä?