Markus Frey

Rakastan printtiä, mutta en haikaile sellunkeitto-Suomen perään saatikka painetun median kulta-aikaan. Mielestäni meidän on aika mennä eteenpäin. Tulevaisuus on yhä digitaalisempi ja monikanavaisempi. Kirjoitan silti vielä muutaman sanan printtimediasta, sillä sain äskettäin kurkistaa sen tulevaisuuteen.
Toimin erään maisterin tutkinnon lopputyön arvioijana Aalto-yliopiston Graafisen suunnittelun osastolla. Sasu Haanpään tutkimus on kurkistus median valtavirran reunamilla majaileviin kapinallisiin, indieruokalehtiin.
Tutkimuksen teksti on raikas tuulahdus maailmasta, jota konseptikuri tai kaupallisen onnistumisen paineet eivät ole koskettaneet. Näiden lehtien Art Directorien haastattelujen kautta maalattiin kuva utopiasta, jonka vetovoima on suuri – varsinkin tällaiselle etabloituneessa mediassa pitkään työskennelleelle visuaaliselle suunnittelijalle.

Mieletön intohimo ja palo

Sasun tutkimuksessa kysyttiin, miksi esimerkiksi ruokaan keskittyvien indielehtien Art Directorit jaksavat tehdä lehtiä pienellä porukalla vaivojaan säästämättä. Mikä motivoi heitä? Vastaus on lyhyesti: rakkaus lajiin. Näillä suunnittelijoilla on mieletön intohimo ja palo tehdä lehtiä.
Yksi tekijöistä kertoo, että pelkkä painosta tulleen paketin avaaminen, ja se riemu, kun haistaa oman lehden painomusteen ja tuntee paperin kosketuksen, palkitsee kaiken sen vaivan, joka lehden tekemiseen on mennyt.
Indieruokalehtien tekijät ovat usein työuransa alkutaipaleella olevia suunnittelijoita, joille ilman kaupallisia tavoitteita toimiva julkaisu on alusta, jossa he voivat kasvaa täyteen mittaansa kokeilevassa ja sallivassa ilmapiirissä. Lehden tekemistä ei mielletä työksi vaan mahdollisuudeksi itseilmaisuun. Tämä näkyy työn jäljessä, joka on tuoretta, innovatiivista ja poikkeaa valtavirtalehtien vakiintuneista käytännöistä.
Indieruokalehti Put A Egg On it on hyvä esimerkki printin tulevaisuudesta, jota konseptikuri ei tukahduta.

Marginaalista kriittinen massa

Teknologia on tehnyt lehtien tekemisen, markkinoinnin ja jakelun helpoksi. Sosiaalinen media puolestaan mahdollistaa lehtien tekijöiden välisen yhteistyön eri maantieteellisistä sijainneista huolimatta.
Olemme siirtymässä printissäkin volyymitaloudesta yksilötalouteen. Aikakauteen, jossa marginaalituotteella on mahdollisuus saavuttaa kriittinen massa. Indielehtienkin kohdalla puhutaan global niche –ilmiöstä.
Riittävän suppea aihealue, mutta maailmanlaajuinen lukijakunta takaavat sen, että painettu lehti pitää pintansa sähköisten kanavien kasvusta huolimatta. Samasta asiasta irvaili ansiokkaasti alkusyksystä kulovalkean lailla levinnyt Ikean video Experience the power of bookbook, joka esitteli printin ylivertaisena käyttöliittymänä.
Hyvälle paperille hyvin painettu lehti on kaunis esine, jonka koskettaminen tuo mielihyvää ja josta ollaan valmiita maksamaan.
Printillä tulevaisuus on marginaalissa.