Leena Filpus

Toimittajien parhaimmat jutut syntyvät, kun he pääsevät haastattelemaan kasvotusten. Samaa periaatetta kannattaa noudattaa myös yritysviestinnässä.

Toimittajien perinteinen keino saada jutuistaan parempia, kiinnostavampia ja tunteisiin vaikuttavampia on ihmisen haastatteleminen, henkilökohtaisesti. Eikä vain henkilöhaastatteluja tehdessä, vaan myös silloin, kun työn alla on teksti innovaatiosta tai vaikka yrityksen uudesta strategiasta. Tämä periaate ei muuttunut koronaevakon aikana mihinkään: kasvotusten syntyy parempaa jälkeä – tai ainakin tekstin ainekset ovat monipuolisemmat.

Tehokkuuden ja ajansäästön nimeen vannova voi silti hankkia aineiston uutiskirjeen teksteihinsä tai asiakaslehden juttuihin puhelimitse, googlaamalla, sähköpostihaastatteluna tai vaikka videopuhelussa. Näinkin juttu varmasti syntyy, mutta mitä lisähyötyä henkilökohtaisessa tapaamisessa voi olla? Onko lopputulos parempi? Entä eikö videopuhelu sitten riitä?

1) Videopuhelu näyttää vain puolet ihmisestä – jos sitäkään

Zoomit, teamsit ja muut videopuhelujärjestelmät ovat olleet viimeisten puolentoista vuoden aikana sisällöntekijän pelastus. Ilman niitä etätyö olisi ollut hankalaa. Videoyhteydet eivät silti korvaa ihan oikeaa, henkilökohtaista tapaamista. Ei, vaikka olemme kaikki kehittyneet videoyhteyksien käyttäjinä huimasti.

Videopuhelu tuntuu jännittävän edelleen monia. Harvalla on työpaikallaan, saati kotonaan, esimerkiksi sellaisia valoja, että näyttäisi kuvaruudulla hyvältä. Tai läppäriä ei saa sopivaan asentoon, eikä erillistä kameraa ole.

Niinpä omaa kuvaansa kauhistelee, että miten tämä tukkakin näyttää noin pahalta? Ja huh, nuo rypyt! Taidanpa laittaa kuvayhteyden pois päältä, eiköhän selitys huonoista yhteyksistä mene läpi. Käsi ylös, jos tällainen ajatuskulku ei ole käynyt mielessä!

Jos haastattelija pitää videopuhelussa kuvan päällä, haastateltava näkee edes haastattelijan kasvot ja se luo illuusiota läsnäolosta. Tilanne ei silti ole ideaali, sillä haastateltava itse, tekstin päähenkilö, jää haaleaksi. Hänen ilmeensä ja eleensä jäävät näkemättä – onko hän edes läsnä vai plaraako ohimennen sähköpostejaan?

Tilanne ei ole välttämättä kovin paljon parempi, vaikka kuvayhteys olisi kummallakin päällä. Videopuhelussa on puhuttava vuorotellen, jotta ääni ei puuroutusi. Spontaanit, innostuneet huudahdukset tai vain pelkkä ääntely, joka kertoo puhujalle että häntä kuunnellaan ja tämä on kiinnostavaa, on jätettävä minimiin.

Kun ihmistä haastattelee puhelimitse tai videolla ilman kuvaa, mielikuva rakentuu äänestä ja tavasta puhua. Mutta mielikuva voisi olla rikkaampi.

2) Sukeltamalla haastateltavan maailmaan saadaan juttuun sävyjä ja särmää

Tapaamalla ihmisen kasvotusten, pääsee havainnoimaan yksityiskohtaisemmin. Mukaan tulevat tunnelma, ilmeet ja olemus, jopa tuoksu. Katsooko haastateltava silmiin aiheesta innostuneena? Istuuko hän itsevarmasti ja ryhdikkäästi? Saako hankala kysymys kulmakarvat rutistumaan hienoisesti vai lisääkö se vain höyryä puhekoneeseen? Miltä hän tuoksuu, kun hiukset heilahtavat tai kädet heilahtavat esittämään kasvun suuntaa? Onko sinisen kauluspaidan kaksi ylintä nappia avoinna tai jakku keväisen vihreä?

Itse tapaamispaikankin kuvaileminen antaa lisäarvoa tekstiin: Asiafakta saa väriä pintaan.

Tällaiset huomiot tuovat tekstiin mielenkiintoa ja saavat lukijan viipymään tekstin parissa pitempään. Läheskään kaikki huomiot eivät tietenkään päädy valmiiseen tuotokseen, mutta ne auttavat pääsemään oikeanlaiseen tunnelmaan kirjoittaessa.

3) Asiakasyritys saa luontaisesti sparrausta

Ihminen ihmiselle puhuessa jatkokysymykset syntyvät luontevasti ja täydentävät yksityiskohdat syventävät sisältöä. Parhaimmillaan päästään hyödylliseen vuoropuheluun, joka tuo puolin ja toisin uutta tietoa. Haastateltava asiakas saattaa kenties huomata, mitkä asiat innovaatiossa kiinnostavat ulkopuolista tai mistä yksityiskohdista hänen ehkä kannattaisi vielä hioa hissipuhettaan.

Eikä haittaa, vaikka vuoropuhelu rönsyilisi aiheen viereenkin. Koskaan ei voi tietää, mihin keskustelu lopulta johtaa. Joka tapauksessa haastattelija saa mielenkiintoista sisältöä juttuunsa, asiakkaan käsitys omasta tuotteestaan tai palvelustaan rikastuu. Kumpikin voittaa.

4) Asiakassuhde syvenee ja ymmärrys paranee

Myös yhteistyöverkoston luominen ja syventäminen ovat tärkeitä syitä tavata haastateltava kasvokkain. Kun asiakas huomaa haastateltavan olevan oikeasti perillä heidän tuotteistaan ja yrityksestään, asiakassuhde jatkuu todennäköisesti menestyksekkäästi.

Toisaalta asiakkaan asiakas, josta teit juttua uutiskirjeeseen tai yrityksen sisäiseen lehteen, saattaa vinkata jollekulle pätevästä tyypistä, joka osasi kysyä oikeita kysymyksiä. Näin kaikkien verkostot laajenevat.

5) Helpoimman kautta ei synny priimaa

Joskus sähköpostitse haastatteleminen voi houkutella. Siinä on omat etunsa. Haastateltavan vastaukset on kirjattu valmiiksi ja parhaimmillaan tekstikin on punnittua. Etenkin kirjoittaen ajatuksiaan hahmottava haastateltava saattaa itsekin toivoa kysymykset sähköpostiinsa säästääkseen aikaa.

Gallup-tyyppisissä, lyhyissä teksteissä sähköpostihaastattelu voi toimiakin, mutta useimmiten sähköpostitse tehty juttu jää ulkokohtaiseksi. Se ei tuoksu, eikä maistu miltään, sillä tunnelma puuttuu. Silloin uutiskirjeessä esitelty innovaatio jättää kylmäksi. Lukija ei innostu mainiostakaan palvelusta, jos hän ei edes jaksa lukea artikkelia läpi.

6) Faktat ilman tunnetta eivät jätä muistijälkeä

Ostopäätöksiä tehdessä tunne voittaa useimmiten järjen. Tämä pitää paikkansa myös hyvässä tekstissä. Siksi henkilökohtaiset kohtaamiset ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Kun sisältöön saa ladattua tunnetta, siitä tulee vaikuttavampaa ja tehokkaampaa. Ja myyvempää – ilman, että edes myy.

Kaipaatko sparrausta tai apua sisältöjen tekemiseen? Ota yhteyttä, me autamme!