Jenni Junkala

Organisaatiopsykologi Adam Grantin sanoista löytyy suuri viisaus: ääretön luovuus syntyy lukemattomista yrityksistä. Ja minä tiedän, että välillä ne yritykset menevät metsään.

Ensimmäisen ison mokan muistaa aina

Ensimmäisen ison mokani muistan aina. Olin 16-vuotias ja kehitin työkseni valokuvia. Menin pimiöön vaihtamaan valokuvapaperia kelaan ja unohdin valot päälle. Koko rulla, 100 metriä, oli pilalla. Pomo raivosi – mutta ei minulle, yleisesti vaan. Itkin päivän. Sen jälkeen menin töihin ja koko asia oli unohdettu.

Huumori on vaikea laji

Toinen iso moka sattui parikymppisenä toimittajana. Siitä kohisi jo sosiaalinen mediakin. Kirjoitin jutun, jonka huumoria kukaan ei ymmärtänyt. Vaikka olin opiskellut kirjoittavaksi toimittajaksi ja tiesin että huumori on vaikea laji, mokasin silti. Mokaani käsiteltiin Markkinointi & Mainonta -lehteä myöten. Päätoimittajani joutui selittelemään, mistä moka oli johtunut. Hetken koko lehti näytti ihan pöljältä: mennä nyt julkaisemaan jotain tällaista. Twitter kohisi asiasta päivän. Ehkä pari. Työkaveri tuli töissä kertomaan, että ikävä tilanne, mutta ihan kohta se unohtuu. Ja niin kävi, somemarmatuskin hiljeni.

Ilman mokaamista en olisi tässä: rohkeana ja kokeilunhaluisena

Sen jälkeen mokasin vielä kolmannekin kerran. Lipsautin Facebookin mainoskampanjaan rahaa 200 euroa enemmän kuin olisi pitänyt. Olen supertarkka – miten tässä nyt näin kävi? Asiakasta huvitti mokani, sillä somen myyntikampanjasta oli tullut mielettömät tulokset. 200 euroa hyvitin pienellä lisätyöllä. Lopulta mainoskampanja pantiin pauselle, koska tulokset olivat niin vaikuttavia, ettei mainoksia tarvinnut enää näyttää.
Vaikka kerroin vain kolme mokaani, oikeasti niitä on takataskussa kymmeniä. Suurin osa niistä on pieniä – kuten nämäkin, joista kerroin. Kaikki ovat kuitenkin opettaneet jotain. Ilman mokaamista en olisi tässä: rohkeana ja kokeilunhaluisena.
Organisaatiopsykologi Adam Grant tiivistää TED-puheessaan, mikä yhdistää äärettömän luovia ihmisiä: kokeiluiden määrä. Mitä enemmän tekee, sitä todennäköisemmin joskus onnistuu. Rohkeus ja ennakkoluulottomuus palkitaan, vaikka välillä niistä seuraakin mokia ja epäonnistumista. Tämä ajatus johdattaa minua, sillä vain mokaamisen kautta voi kasvaa. Ja minähän olen kasvanut! Jatkuvasti ylöspäin – yhä varmempana. Varmuus tuo mukanaan myös rohkeutta: osaa välttää jo tutut karikot, mutta uskaltaa tuupata itsensä tuntemattomaan.

Vain kokeilujen kautta voi syntyä jotain suurta

Samaa rohkeutta kaivataan yrityksiltä. Vain kokeiluiden kautta voi syntyä jotain suurta, mutta väistämättä ne johtavat välillä myös epäonnistumisiin. Viime aikojen suurin suosikkini on Bernerin ja HUS:n julkaisema käsihygieniaräppi. Se on jakanut yleisönsä vihaaviin ja rakastaviin. Minä seison jälkimmäisten joukossa. Vain heittäytymällä ansaitaan jotain, eikä nolostelu palkitse ketään.
Kaikkien mokieni jälkeen olen varma, että nykyään olen asiakkaalle työelämässä kuin hyvä ystävä: tarpeeksi tehnyt ja täynnä rohkeutta. Sanon myös suorat sanat: “Ei tehdä enää niin kuin minä joskus tein.” Minä olen mokannut, jotta sinun ei tarvitse.