Leena Filpus

Väestö ikääntyy Suomessa ja polarisoituu. Osa porukasta on tiukasti digitaalisissa kanavissa ja viestinnässä kiinni, mutta osa ei digistä piittaa tai sitä ymmärrä. Koska yhteiskunta jatkaa digitalisoitumista vauhdilla, digisisältöjen ja -kanavien ulkopuolelle jäävät uhkaavat pudota myös muun kehityksen ja toiminnan ulkokehälle. Niinpä on tärkeä miettiä, miten digipudokkaat tai sen uhan alla olevat tavoitetaan.

Digipudokkaiden ryhmä ei ole heterogeeninen. Heitä on kaikissa ikäryhmissä nuorista vanhuksiin. Pudokkaiden tavoittaminen on viestijän ja markkinoijan näkökulmasta tärkeää ja mielenkiintoista, sillä heissä on potentiaalia niin asiakkaina, kuluttajina kuin esimerkiksi äänestäjinä.

Kirjoitin taannoin pidemmän blogikirjoituksen, jossa pureudun paremmin siihen, kuinka väestörakenteen muutos vaikuttaa viestintään. Jos olet kiinnostunut asiasta, löydät kirjoituksen täältä.

Iso digivastaisten ryhmä ovat työuransa jo tehneet seniorit. Mikä saisi heidät kiinnostumaan digitaalisista sisällöistä ja miten sitä helpotettaisiin? Keskustelin tästä digitaalista tasa-arvoa ajavan SenioriVerkko-projektin verkkoyhteisökehittäjän, projektisuunnittelija Minna Piispasen kanssa.

Ikäihmiset haluavat olla siellä missä muutkin – somessa

Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan 75 prosenttia suomalaisista suosii painettua mediaa. Erityisesti ikääntyneiden suhde aikakauslehtiin ja painettuun mediaan on edelleen vahva. Perinteinen printtiviestintä tavoittaakin ikäihmiset ehkä varmimmin, mutta toisaalta he haluavat olla siellä, missä muutkin ihmiset, ystävät ja etenkin omat lapset ja lapsenlapset: Sosiaalisessa mediassa.

Painetun median rinnalla uudet digitaaliset välineet ja kanavat ovat ikääntyneidenkin joukossa nousussa. Heitä on vain rohkaistava auttamalla alkuun niiden käytössä.

“Suosituin sosiaalisen median kanava on seniorikäyttäjien keskuudessa Facebook ja sen suosio kasvaa edelleen heidän keskuudessaan. Facebookin rinnalla Instagram on alkanut kiinnostaa yhä useampia”, Piispanen sanoo.

Käyttäjille on tärkeää, että sisällöt ovat selkeäkielisiä ja visuaalisesti rauhallisia. Esimerkiksi videoiden tekstitys on heidän mielestään olennaista. “Ettei tarvitse kelailla, että mitä siinä oikein sanottiin.”

SenioriVerkon havaintojen mukaan ikäihmiset ovat Facebook-käyttäjinä harkitsevaisia, ja enemmän seuraajia kuin aktiivisia osallistujia tai kommentoijia. He ovat myös seuraajarooliinsa tyytyväisiä. Niinpä sisältömarkkinoijan tutkiessa viestintänsä onnistumista, kannattaakin seurata pikemminkin seuraajien määrän kasvua kuin sivuston kommenttien määrää.

Erityisen suosittuja ovat Facebookin ryhmät, kuten monenlaiset harrasteryhmät neulontaryhmistä pienoismalleihin. Ne ovat markkinoijan kannalta mielenkiintoisia, sillä niiden kanssa on usein mahdollista solmia erilaisia yhteistyökuvioita. “Ryhmät ovat myös hyviä ja helppoja väyliä houkutella ikäihmisiä uskaltautumaan digitaalisiin verkostoihin”, Piispanen sanoo.

Haluttomuus käyttää digitaalisia välineitä ja kanavia johtuu usein peloista

Useimmilla ikäihmisillä on halua ja kiinnostusta digitaalisten alustojen ja ohjelmistojen käyttöön, kunhan heitä opastetaan rauhallisesti ja ajan kanssa. Erityisen tärkeää rauhallinen ja runsas harjoittelumahdollisuus on silloin, jos näkö tai hahmotuskyky ovat heikentyneet.

“On tärkeää, että seniori saa itse kokeilla ja käyttää laitteita ja sovelluksia. Oppi ei mene päähän vain katsomalla toisten tekemistä. Ikäihminen tarvitsee todennäköisesti myös useampia harjoituskertoja muistaakseen, miten sovellus tai laite toimii”, Piispanen painottaa.

Moni ikäihminen pelkää kuitenkin rikkovansa tietokoneen, tablettinsa tai kännykkänsä sitä käyttäessään. “Että painaa väärästä napista ja laite menee jumiin.” Sama koskee itse ohjelmia ja sovelluksia, joiden pelätään rikkoutuvan tai menevän solmuun.

Senioria harmittavat myös sovellusten päivitykset, kun vihdoin tutuksi tullut ohjelman ulkoasu tai toiminta muuttuu. Vaivalla opetellut rutiinit eivät enää toimikaan kuin ennen ja uuden kokeileminen turhauttaa. Ikäihmisillä ei ole välttämättä rohkeutta luottaa ohjelmien intuitiivisuuteen.

“Heitä mietityttävät epähuomiossa tehdyt töppäilyt, rahan menettäminen ja sitoutuminen johonkin, josta on vaikea päästä irti. Niinpä opastamisessa onkin tärkeää korostaa käytön mahdollisuuksia positiivisten puolien ja hyödyn näkökulmasta. Huumoria ja iloa unohtamatta”, Piispanen sanoo.

Arjen helpottuminen vetää ikäihmisen digikäyttäjäksi

Usein seniorit kiinnostuvat digitaalisista kanavista ja välineistä, kun he huomaavat arkensa helpottuvan. Moni on innoissaan, kun voi hoitaa pankkiasioita kotoa käsin tai varata matkalippuja tai teatterilippuja rauhassa.

“Sovellusten ja palveluiden piiriin seniorit löytävät usein vertaissuosittelijoiden ja oman ikäisten edelläkävijöiden houkuttelemana. Suusta suuhun kerrottu kehu kantaa kauas ja tutun suositus saa palvelun tuntumaan turvalliselta.”

Viisas markkinointiviestijä huomioi, että ikääntyneille suunnattuja viestejä kannattaa kohdentaa heidän itsensä sijaan tai lisäksi heidän lähipiirilleen, etenkin lapsille ja lapsenlapsille. He kun ovat useimmiten ikäihmisten lähitukena digiasioissa ja suosittelevat omaisilleen sopivia palveluja.

Digitaidoton voi olla myös aktiivisesti työelämässä

Piispanen kohtaa työssään erityisesti ikääntyneitä, mutta hän painottaa, ettei digipudokkaiden ryhmä ole heterogeeninen. Heitä on kaikissa ikäryhmissä olosuhteiden pakosta tai omasta halusta.

“Olosuhteiden pakosta digitaalisen viestinnän ulottumattomissa ovat vaikkapa köyhistä oloista tulevat nuoret, joilla ei ole omaa kännykkää. Heillä on riski jäädä jälkeen digitaalisesta kehityksestä. Samoin monilla asunnottomilla tai vaikka vankilassa olevilla ei ole aina välttämättä pääsyä nettiin saati välineitä siihen.”

Pudokkaita on Piispasen mukaan myös tavallisissa työssäkäyvissä työikäisissä. Hän on törmännyt esimerkiksi vanhusten parissa työskenteleviin sote-alan ammattilaisiin, joiden digitaidot ovat heikot.

“Osalle jopa sähköpostin lähettäminen voi olla pulmallista. Toisinaan on niinkin, että työntekijällä olisi intoa käyttää digitaalisia välineitä työssään, mutta työnantaja ei näe siinä potentiaalia”, Piispanen sanoo.

Piispanen ei tietenkään halua leimata sote-alan osaajia digitaidottomiksi. Vastaavanlaista osaamattomuutta on monilla muillakin aloilla, joilla työnteko olisi sujuvampaa, kun digitaidot olisivat hallussa.

“Sote-alalla, esimerkiksi juuri vanhusten kotihoidossa, digitaitojen karsastaminen on kuitenkin erityisen ikävää, sillä usein juuri vanhukset tarvitsisivat neuvoja uusien viestintävälineiden ja -kanavien parissa. Vanhustyötä tekevillä olisi hyvä tilaisuus kannustaa ja ohjata ikäihmisiä digitaalisten sisältöjen äärelle ja käyttäjiksi”, Piispanen sanoo.

Somessa suvereeni, viranomaisille viestiessä pudokas

Somessa suvereenit nuoret ovat myös ehkä vähän yllättäen mahdollinen digipudokkaiden ryhmä. Vaikka tuntuu siltä, että luuri on kasvanut heidän kämmeneensä, osa heistä on avuton viranomaispalvelujen äärellä. Esimerkiksi muuttoilmoituksen tekeminen tai hakemus Kelaan on vaikeaa tai jopa mahdotonta.

“Tosin kyllä minulla itsellänikin on ollut vaikeuksia täyttää jotain Kelan hakemuksia. Vika ei siis ole välttämättä aina käyttäjässä vaan esimerkiksi monimutkaisessa viranomaiskielessä.”

Toisaalta Piispanen perää ihmisten omaa vastuuta.

“Aina ei voi heittäytyä muiden autettavaksi. On otettava asioista selvää ja opittava, vaikka se ei olisikaan kivaa”, Minna Piispanen sanoo.

Huomioi nämä, kun tavoittelet digipudokkaita

  • Digipudokkaita on kaikissa ikäryhmissä. Perinteinen printtimainonta ei ole silti ainoa väline tavoittaa heitä. 
  • Esimerkiksi iäkkäämpien ryhmässä Facebook on edelleen kasvava kanava, nousussa on myös Instagram. Suljetut harrastepiirit kiinnostavat erityisesti ja ne koetaan turvallisiksi.
  • Osa pudokkaista on digivastaisia, mutta useimmat haluaisivat silti käyttää digitaalisia kanavia ja välineitä. Esteenä on harjoituksen ja kannustuksen puute. Osalla ei ole myöskään digilaitteita omasta takaa. 
  • Positiivinen ja hyötyjen näkökulmasta lähtevä opastaminen tuottaa parhaimmat tulokset, kun halutaan vaikuttaa kielteisesti digitaaliseen maailmaan suhtautuviin. 
  • Mitä vanhemmista kohderyhmistä on kyse, sitä tärkeämpää on kiinnittää huomioita viestin selkeyteen ja rauhallisuuteen. Välkkyvät kilkkeet vievät huomion pois itse asiasta.

SenioriVerkko on Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn hallinnoimaa toimintaa. Se edistää iäkkäiden yhteisöllisyyttä, osallistumista, sosiaalista vuorovaikutusta sekä turvallisuuden tunnetta erilaisten virtuaaliyhteisöjen avulla. Tärkeässä osassa ovat myös vertaisohjaajat, toiset iäkkäät, jotka opettavat toinen toisiaan.