Kun tavoitteena on auttaa pieniä lapsia tai söpöjä eläimiä, rahaa ja sympatiaa on helppo kerätä. Entä, kun aiheena on sairaus, joka koskettaa vanhempia miehiä?
Miksi esimerkiksi nuori nainen kävelisi jalkansa rakkuloille saadakseen rahaa eläkeikäisten miesten syövän tutkimukselle? Ja onko Movember muutakin kuin rahankeräystä?
Harvat asiat kiinnostavat, ennen kuin ne koskettavat.
Meillä kaikilla on isä. Monilla meistä on veli tai poika. Varmaan lähes jokaiselle meistä on läheinen ihminen, joka on mies.
Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa. Vuonna 2010 Suomessa todettiin 4 700 uutta eturauhassyöpätapausta, taudin diagnoosi oli 40 000 miehellä ja tautiin kuoli 850 miestä. Kyseessä on Suomen Syöpärekisterin mukaan eniten lisääntyvä miesten syöpä. Kivessyöpä on puolestaan 20–34-vuotiaiden miesten yleisin syöpä. Toisinaan ne ovat myös perinnöllisiä. Näiden syöpien mahdollisuus koskettaa meitä kaikkia, tavalla tai toisella.
Itse havahduin aiheeseen alkukesästä, kun läheiselläni diagnosoitiin metastoitunut eturauhassyöpä. Yhtäkkiä piti löytää kaikki tieto ja toivo aiheeseen liittyen.
Silti eturauhas- ja kivessyövistä on vaikea puhua. Niin sairastuneen kuin läheisenkin. Niihin liittyy asioita, joista ei kehdata puhua, sanoja, joita on vaikea sanoa ääneen: Eturauhanen, kivekset, seksuaalisuus, kastraatio, hormonihoidot ja − kuolema. Moni sairastunut valitsee vaikenemisen. Silloin myös läheisten on vaikea tukea.
Movember tekee eturauhas- ja kivessyövistä salonkikelpoisia keskusteluaiheita. Viiksien varjossa voi puhua vapautuneemmin. Mitä enemmän näistä syövistä puhumme, sitä useampi myös hakeutuu ajoissa tutkimuksiin. Ja se on tärkeää, sillä jokainen ennen aikojaan menetetty mies on liikaa.
Siksi kannattaa osallistua Movemberiin tavalla tai toisella. Me päätimme järjestää Movember-kävelyn. Tervetuloa mukaan!